Kannonkosken keskustan kulttuuri- ja luontopaikat

Hannu Harju, teksti
Pekka Termonen, kuvat (ellei toisin mainita) ja linkit

YLEISTÄ

Kulttuurilla voidaan laajasti ymmärtää kaikkea ihmisen toimintaa ja tuloksia. Luonnonvarojen ja maan käyttö on näillekin rannoille asettuneiden kivikautisten ihmisten ajoista jokseenkin olemattomasta muuttavasta vaikutuksesta vähin erin tiivistynyt ja kiihtynyt. Erityisesti koneistumisen ja uusien keksintöjen myötä 1900-luvun alusta. Ihmisen olemassaolon perusta on edelleen maan ja vesien tuottokyvyn varassa. Kehitys täällä sydänmailla on ollut rintamaita hillitympää ja perinteitä kunnioittavaa.

Tämä kooste kertoo nykytilanteesta, tässä linkkejä siitä miten tähän on tultu.

Keski-Suomen esihistoria

Kuntakeskus on raittikylän tyyppinen ja lievealueineen se levittäytyy Syväjärven – Pudasjärven – Kivijärven kannaksille. Omaleimaisuutta korostavat moni-ilmeinen rakennuskanta, vaihtelevat lähimaisemat ja vallitseva luontainen kasvillisuus. Parhaan kuvan kannonkoskisten ja luonnon mosaiikin lomittumisesta saa ilmaviistokuvista.

Seuraavat 3 kuvaa ovat Keski-Suomen liiton kuva-arkistosta. Kuvaus Lentokuva Vallas Oy. Kuvauspäivä 4.6.2008.






Rakennuskanta on pientalovaltainen, sotiemme jälkeisten kymmenien vuosien, jopa yli sadan vuoden, aikaisten tyylien läpileikkaus. Korttelirakentamista ei ole juurikaan harrastettu. Puuston latvuskorkeutta pidetään eräänä kerroksiin rakentamisen rajana. Kävelylenkillä näkemät pysähtyvät lähimaisemaan, joka jatkuvasti muuttuu näkökulman vaihtuessa. Kylävaikutelma korostuu kun katse siirtyy pihapiiristä peltoon ihan keskustassa. Julkinen ja yksityinen rakentaminen maastoutuvat täällä tonteilleen vihreään vaippaan.

Kaupunkien rakennettuja viheralueita ei täällä ole. Mutta eläin- ja kasvilajien monimuotoisuus korvaa ne runsain mitoin. Erityisen arvokkaita ovat ojien, pellon-, metsänreunus- ja rantapusikot, jotka täällä on jätetty pääosin käsittelemättä. Lintujen pesä-, suoja- ja ruokailupaikat kelpaavat mm. jäniksellekin.

Istutettu vihreä vaihtuu liukuvasti luontaiseen lajistoon. Näin muodostuu viherkäytäväverkko auttamaan monien eläinten ja kasvien liikkumista ja leviämistä. Esimerkkinä kasvien leviämisestä uusille kasvupohjille tiedetään, että karjan laidunahot, -kedot, -niityt ja metsälaitumet ovat täälläkin lähes historiaa. Sitkeimmät laidunkasvit, ja samalla tavallisimmat lajit, löytyvät nykyään tien- ja polunvarsilta yhdessä peltorikkojen ja metsäkasvien kanssa.

Kaiken kaikkiaan, Pieni on kaunista!

KOHTEILLE KIRJASTON KAUTTA

Kulttuurikohteille johdattaa reitti Koulutie – Pääraitti (Leppälänkyläntie) – Kirkkotie. Edestakainen matka on noin 4 kilometriä. Nuottalaan poikkeaminen tuo lisämatkaa noin 1 kilometrin ja paluu Vartiolinnalta Peikonpesän ja Nuottalan kautta edelleen noin 1 kilometrin.

Luontolenkki seuraa maakuntauran maastoviitoitusta Nuottalaan ja Kiihkovuoren Peikonpesän kautta Vartiolinnalle. Patikan pituus on n. 4 kilometriä. Kulttuuri- ja luontopaketin noin 6 kilometrin matkan saa askelmittariin palaamalla Vartiolinnalta kirjastolle.

Välillä Koulutie – Leppälänkyläntie (Pääraitti) - Kirkkotie ja Nuottala voi tutustua puulajipolkuun.

Seuraavia sivuja voi käyttää myös opasvihkosena maastossa. Kohdetekstien ja –kuvien tukena on paikoin ”matkatekstiä” ja kohteiden sekä reittien yhdistelmäkartta, mikä yksinäänkin riittänee ”tunnelmakulkijoille”. Kohteiden numerointi viittaa karttaan.

MATKAAN SIIS

Puulajipolun perusidea on esitellä mahdollisimman moni kotimainen puuvartinen suppealla alueella. Siis vielä puuttuvat lajit istuttaen. Heti kirjaston kulmalle on istutettu jaloja lehtipuita: vuori- ja kynäjalava, lähistölle pähkinäpensas, lehtosaarni ja lehtokuusama. Muita ovat varttuneemmat vaahtera ja tammi vastapäisellä pihalla.

Pääraitin risteykselle tultaessa on Vanhan paloaseman kulmalta löytäneet paikkansa Suomen- ja Ruotsinpihlaja.


Rakennus on vuodelta 1954 ja nykyisin käsityöpajana. Lähes kaikki metsiköt ja suojavyöhykkeet reittien varrella ovat luontaisia ja käsittelemättömiä. Istutettu tonttivihreä vaihtuu niihin liukuvasti.

Pääraitin (Leppälänkyläntie) varren viherkaistoille on vuonna 2007 istutettu keskustaan katsoen vasemmalle jono koivun erikoismuotoja kuten puna-, taalain- ja pylväskoivu. Raitin vastapuolelle pylväshaavasta lähtien jono pihlajan erikoismuotoja kuten pylväs-, keltamarja- ja riippapihlaja. Ulkomaiset koristepensaat ovat perättäisinä vyöhykkeinä, järjestyksessä pensashanhikki, koivu-, rinne- ja loistoangervo.

Seuraava sivu