5. Viivajoki
    Viivajoki River


Kartalla (Map) 
Lisäkuvia (More photos)

Yleisesittely

Joki alittaa Kivijärven länsipuolisen Kannonsahantien puolimatkassa. Sillalta näkee keskimmäisen koskijakson. Jokilahdentie vie välisuvannolle ja Ala-Viivajärven rantaan.

Viivajoen kivisen uoman kautta purkautuvat Ala- ja Ylä-Viivajärven valuma-alueiden vedet Kivijärveen. Vesistöä on muutettu uiton tarpeisiin ja sen rantavyöhykkeillä on kunnan paras keskittymä lehtomaisia metsiä ja lehtolaikkuja. Uistimella ja perholla saadaan kalastusluvan kanssa järvitaimenia ja siikaa.

Kasvitietoja

Viivajoen rannat ovat lehtipuiden vallassa: Hies- ja rauduskoivu, haapa, raita ja koti- pihlaja. Yleisin on harmaaleppä ja harvinaisin, kuten koko seudulla, ryhmä kookkaita tervaleppiä sillan pielessä. Pensaskerroksessa yleisimmät ovat rantojen harmaapaju ja korpipaatsama, rinteillä kotipihlaja, kataja sekä kuusi. Lehtolaikuilla kasvavat koiranheisi-, metsäruusu- ja näsiäpensaat. Samoilta paikoilta löytyvät mm. ketunleipä, pikkutalvikki, lehto-orvokki ja lillukka. Heinistä nuokkuhelmikkä on yleinen kuten itiökasveista korpi-imarre ja katinlieko.

Historiaa

Kannonkosken sahan vv. 1837 – 1868 laajamittaisen toiminnan aikana sen puunhankinta-alue oli 64000 tynnyrinalaa eli 320 km2, kunnan pinta-ala on 549 km2!. Sahatukkeja hankittiin Enon-, Kannon- ja Kivijärven ympäriltä. Tukit uitettiin vesiteitä järvialtaille ja sahalle. Paikoin, kuten Viivajoenkin tapauksessa, ahtaita tai matalia väyliä ja rantojen lanssipaikkoja oli raivattava, uittokouruja, -kanavia ym. rakennettava. Uoman kiviä rannoille ja keskijuoksuun siirtämällä lienevät oikaisut ja pienet kivikkosaaret syntyneet. Viivajoen alajuoksu on nimensä mukainen ja Ala-Viivajärven luusuassa on uittokourun jäänteitä pahassa kivikossa…

Uittoreitillä
"Puuta kulki pitkiäkin matkoja järvien ja niitä yhdistävien jokien kautta. Reitin varrella olevissa korteeritaloissa yöpyi uittoväkeä.
Kyllä se ol Saramäessäkin vilikasta se uittoaika, se ol uittomiesten vakituinen kortteeripaikka, kun ne uitti sieltä... Karstulan puoleltahan se lähti se uitto, sieltä Peäpohjasta jo lähti ja sitten tul tänne Lahnajärveen, ja sieltä sitten Kastejjärven ja Viivajärvien kautta Kivijärveen. Ja siinä ol kortteerimiehiä sitten het kevätkauvet aina." (Het pikkusevverran paljo, s. 213)

Varppilaivan matkaan
"Niitä vietiin joka kyläkunnalta lauttoja ja se kesti monta viikkoa. Nehän ol uittoviikot oikein. Kinnulanlaheltakin kun se laiva vei tuonne Kannonkoskelle, niin se tul takasi tyhjiltään. Sehän män noppeasti sitten, ol vaan semmosena pitkänä perässä sitten se puoma.
Tässä hinaajassa, joka vei täältä Kinnulanlahestakin tuonne Kannonkoskelle nuita puita, niin siinähän ol kaks kilometriä se sinkki. Se aina käytiin viemässä se ankkur sinne kahen kilometrin peähän, sitten laiva tul siihe käymään, ja se käv ja se kelus sitten, ja toas muutettiin.
Mutta sitten sattu joskus semmone tilanne, kun ensiks sillä keluveneellä miehet kelus sen lautan sinne niin syvälle, että laiva voi tulla. Niin kevväällä olki ves niin korkealla, että joku kiven kuluma ol justiin tässä vesikalavossa. Ja kun se osu sen lautan sisäpuolelle se kivi, niin siinä oli muuten työmaa ollu sitten, että se soatiin se lautta liikkeelle. Miehet kerto, että mitenkä tehtiin yötyötä siinä sittes sen kanssa. (Het pikkusevverran paljo, s. 211-213)

"Nättinä on hyvä olla, mutta nätiks on vaikea peästä, sano Hyypän tyttö." (Kannonkoskella sanottua)