Kannonkosken muut kulttuurikohteet

Esihistorialliselta ajalta (7000 eKr – 1100 jKr) ovat tietomme varsin vähäiset mm. siksi, että kirjallinen aineisto puuttuu eikä systemaattista kaivaustoimintaa kivi-, pronssi- ja rautakauden ihmisten elinpaikoille ole täällä tehty. Kristinuskon tulon 1100 jKr jälkeenkin elettiin 1500-luvun jälkipuoliskolle ennen kuin ”väestö- ja maarekisterit sekä tietysti verokirjanpito saatiin paremmalle tolalle”.

Isojaossa 1700- 1800- luvuilla muodostettiin seudulle 5 maarekisterikylää, joiden kantataloista on jakotoimitusten kautta syntynyt v. 1934 itsenäistyneen Kannonkosken tilajako myöhempine muutoksineen. Vanhimmat kantatalot ovat vv. 1815-1830 kylästä riippuen. Nykyisin kylätaajamia on keskustan lisäksi 10 kpl.

Muinaismuistojen ja arvokkaiden rakennettujen ympäristöjen paikat on numeroitu kartalla. Muinaismuistot lähinnä tiedoksi, niiden paikat aukeavat maastossa vain ammattisilmälle. Yhteistä niille on sijainti järven rannalla silloisen vedenpinnan tason yläpuolella. Hautaustavoista saarihautaus

MUINAISMUISTOT

1. Hangaslahden etelärannalla Nuottalan lähistöllä rantatörmällä, pellolla ja metsässä on kivikautinen asuinpaikka.

2. Vuoripellon länsi- luoteislaidassa, Kuivalahteen vievän tien eteläpuolella osin pellolla osin metsässä ja metsätien alla on kivikautinen asuinpaikka.

3. Pajusalmen pohjoisrannalla hiekkapellolla on kivikautinen asuinpaikka.

4. Piispalan uimarannan itäpuoleisella muinaisrantatörmällä, kangasmetsässä on kivikautinen asuinpaikka, saattaa olla myös pienialainen leiripaikka.

5. Salmi- Heposuon lounaisreunalla rinteessä mäntykankaalla on kivikautinen asuinpaikka.

6. Salmi- Honkaniemen itäpuoliskossa tasaisella mäntykankaalla lähellä mökkiasutusta on kivikautinen asuinpaikka.

7. Salmi- Laiskantaival. Harjanteella Salmen tilan päärakennuksen pohjoispuolisilla pelloilla on kivikautinen asuinpaikka.

8. Salmi- Lehtoniemi. Pienihiekan lahdenpohjukassa pellolla, osaksi metsässä on kivikautinen asuinpaikka.

9. Salmi- Pienihiekka. Syväjärven itärannalla on Salmen tilan päärakennuksesta länteen vievän mökkitien kaarteeseen asti ulottuva kivikautinen asuinpaikka.

10. Vuosjärven Pyssysaaressa on rautakautinen kiviröykkiöhauta l. lapinraunio.

11. Pudasjärven Pamppula. 1500- luvun kalamajan perustukset ovat säilyneet hyvin. Kylmämuuratun perustuksen ulkomitat ovat 8,5 x 8,5 m. ja vallien paksuus 1-1,5 m. sekä korkeus 1-1,3 m.

12. Pudasjärven Sepänlahti. Mäntyniemessä on 1500-1600-luvun asuinpaikka, jossa on säilynyt talonpohja, kellari sekä rannassa liistekatiska.

MAAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT RAKENNETUT YMPÄRISTÖT

13. Autio on ollut Hilmon talon torppa, joka itsenäistyi v. 1925. Tilan rakennukset muodostavat neliömäisen, 1910- luvulla syntyneen pihapiirin. Päärakennus on valmistunut v. 1916, usean aitan riviaitta v. 1919, puuliiteri ja hirsinavetta 1910-luvun lopulla. Tilalla näkyvät yhä selkeästi torpparipihapiirin ominaispiirteet.

14. Harjula on aikoinaan perustettu kruunun torpaksi. Pihapiirissä sijaitsevat nykyisin punaiseksi maalatut 1800-1900-luvun vaihteessa rakennettu jugendtyylinen päärakennus, 1900- luun alun riviaitta, liiteri jyväaitta sekä hirsinavetta vuodelta 1939. Kauempana pellon reunassa ovat harmaapintaiset, lato ja riihi. Rakennukset muodostavat yhtenäisen neliömäisen pihan ja edustavan, hyvin säilyneen maatilakokonaisuuden.

15. Jokela on heinittyneiden peltojen ympäröimä. Sen pihapiirissä oleva asuinrakennus käsittää vain tuvan, lisäksi on hirsinavetta, savusauna, puuliiteri ja hirsinen venekoppeli. Rakennukset ovat perinteisiä, vuoraamattomia ja hyvin pieniä. Pihapiiri on säilynyt alkuperäisessä asussaan ja edustaa harvinaistunutta 1930- luvun mäkitupalaisasutusta.

16. Kallioniemi on ollut Niemelän talon torppa, joka itsenäistyi 1920- luvulla. Pihapiirissä on v. 1948 rakennettu keittiön ja kaksi kamaria käsittävä asuinrakennus, 1800- luvun lopun harmaapintainen aitta-tallirakennus, hirsinen, harmaantunut navetta 1900- luvun alusta, aitasta tehty sauna ja sivummalla 1900- luvun alussa pystytetty riihi. Pihapiiri edustaa torpasta pientilaksi siirtyneen maatilan ajallisesti kerroksellista kokonaisuutta, jonka rakennukset ovat säilyneet hyvin.

17. Nurmelan päärakennus on harjakattoinen, pohjaltaan vinkkeli hirsitalo, jossa on moniruutuiset jugendikkunat sekä päätykolmio pääsisäänkäynnin päällä. Pihapiirin muodostavat vv. 1926-27 rakennettu päärakennus, samanikäinen kaksikerroksinen, kaiteellinen luhtiaitta ja v. 1928 rakennettu lautarunkoinen navetta.

18. Potmon kämppä sijaitsee pienen erämaalammen rannalla. Pihapiirissä on punavalkoisiksi maalatut varsinainen hirsikämppä, lautarakenteinen varasto, alkuaan tallina toiminut hirsirakennus, ulkorakennus ja pieni hirsinen sauna. Rakennukset ovat mahdollisesti 1940- 1950-luvulta, ja ovat tyypillisiä metsätyöväen kämppäryhmälle.

19. Sipilän tila on ollut metsäyhtiö Äänekoski Oy:n omistuksessa ja v. 1947 se jaettiin useammaksi tilaksi. Myöhemmin vv. 1958-1964 tila toimi Keski-Suomen mieskotiteollisuuskouluna ja samoihin aikoihin toimi päärakennuksessa kauppa.. Pihapiirissä on 1800- luvun lopulla rakennettu ja v. 1924 laajennettu kookas päärakennus, suuri sementtitiilinen 10 hevosen talli 1930- luvulta, hirsinen navetta-sikala 1910- luvulta, hirsisauna 1940- luvulta, kolmiosainen riviaitta, yksinäisaitta, kaksikerroksinen ulkovaja ja maitohuone.

20.Vuorela. Huvilatyyppinen rakennus Kannonsahan patruunalle valmistui 1886. Se muutettiin ja laajennettiin nykyiselle paikalleen v. 1905. Rakennus on suurehko, satulakattoinen, kaksi kuistia ja puolitoista kerrosta käsittävä hirsirakennus, jossa on T-malliset ikkunat. Talo oli 1930- luvulla Schaumanin omistuksessa ja siellä asui yhtiön työntekijöitä.Päärakennusken lisäksi pihapiirissä on ulkorakennus ja hirsisauna 1950- luvulta. Vuorelalla on Kannonsahaan liittyvää historiallista sekä paikallista rakennushistoriallista ja maisemallista merkitystä

21. KANNONSAHA

Kruununvouti Filip Danielsson ja kauppias Gustav Favorin perustivat pohjoisen Keski-Suomen ensimmäisen kauppasahan Kannonkosken alajuoksulle v. 1838. Sahausoikeuksiltaan laitos oli tuolloin maakunnan suurin. Sahan lähiympäristöön syntyi ajan mittaan oma yhteisö, jossa oli mm. kauppoja, koulu ja oma mylly. Vientikaupan vähentyessä saha lakkautettiin v. 1885. Maanviljelijä Lauri Vesterinen rakensi uuden sahan v. 1904 ja sahaustoimintaa jatkettiin 1930- luvun lamavuosiin saakka. Kannonsahan vaiheista kertova muistomerkki on pystytetty entisen myllyn raunioille entisen sahakylän ytimeen.

PAIKALLISESTI ARVOKKAAT RAKENNETUT YMPÄRISTÖT

Vanhat 1880-1925 pihapiirit, ehjät tyylillisesti, hirsi

Yksittäisrakennukset ( aitat, riviaitat, riihet, navetat ym. ) usein hirrestä

MUUT

Ne 2 hakamaata ja yhteislaidun, karjatalous, laiduntaminen ed. liittyen. Nyk. viljelymaisemat

Hyvä esimerkki pitkään luontaisesti kasvaneesta metsiköstä on päiväkodin kulmalla huoltoasemaa vastapäätä. Ylin latvuskerros on hieskoivua, mäntyä on harvassa. Kuvion takaosassa on suuria kuusia. Kasvualusta on kostea, ja vaikka pensaita on harvassa, sisäinen maisema on sulkeutuva.

LUONTOLENKKI

Luontolenkki eroaa pääraitista huoltoaseman kulmalta Pellonpäänkujaa. Soratie johtaa alkupäässä rintamamiestalojen ja niiden vehmaiden puutarhojen välitse. Hienon riviaitan kohdalta käännös vasempaan ja seuraavasta oikeaan. Radanylitys käy joko soratietä tai polkua suoraan. Radan keskustan puolelle jää ojitettu puhdas hieskoivikko, jonka alla on tiheä pusikko tavallisimpia pajujamme. Tiheä lehtiverho ei anna juurikaan tilaa aluskasvillisuudelle. Sisäinen maisema on sulkeutunut.

Radan ja Kujatien väliin jää keskustan lehtomaisin laikku. Latvuskerros on vanhaa koivua ja sen alla edelleen koivua, raitaa, pihlajaa ja tuomea, kuivemmassa eteläpäässä myös harmaaleppää. Kuvio on luontainen ja paikoin märkä. Aluskasvillisuudessa vallitsevat sanikkaiset ja mm. ketunleipä kertovat lehtomaisuudesta. Vanhimmat koivut ovat lahoja päätellen mm. mahlavuodoista, tuulenpesistä ja pakkashalkeamista. Iso kuusi on lopettanut pituuskasvunsa.

Kujatien pitkää suoraa kuljetaan kohti suuria mäntyjä tien laidassa. Peltokaistaleen takana on yksi parhaiten kehittyneitä suojavyöhykkeitä. Muutaman metrin paksu harmaalepän, koivun, raidan ym. pajujen ”kulissi” sulkee sisäänsä monipuolisen kasvi- ja eläinlajiston sekä jakaa maiseman kesäasussa.

Erityisesti tien vasen penkka kukkii runsaasti kasvukaudella, kukinta-aaltoja ovat kevätkesä, keskikesä, elokuu ja alkusyksy. Suvikierron aikana kukkakasveja on pitkälti yli 30., heinät mukaan lukien yli 40 lajia. Alemman poikittaisen rivitalon pihan perällä on tiettävästi keskustan ainut kookas metsälehmus.

Opasviittoja (Pyhä-Häkki) seuraamalla pääsee Nuottalaan ja suoraan kulkien vanhalle raitille. Opasviitasta vasemmalla on koko keskustan komein ja järein yhtenäinen männikkö, seassa on vanhoja pihapiirikoivuja. Aluspensaikko on raivattu pois. Mikäli metsikkö aiotaan pitää puoliavoimena, raivuulle on palattava 5 vuoden kuluttua.

Polku poikkeaa päällysteeltä alamäkeen. Vehmaudesta päätellen kuljetaan entistä laitumenpohjaa. Rantaterassilla pitkin järven rantaa on hyvät kasvupaikat ja puut sen mukaisia. Monihaaraiset männyt ovat menettäneet latvansa taudin tai laidunnuksen takia. Raivausta koskee sama kuin edellä. Vasemmalle jää törmä ja muinaisranta, jonka tasalla vedenpinta on pitkään viipynyt. Ollaan lähellä kivikautisia asuinpaikkoja. Rantahyllyllä on valoisa harvennettu männikkö allaan runsaasti luontaista taimiainesta. Kasvupohja on laikuittain lehtomainen.

Nuottala on lähivirkistysalue, jossa on mm. kokoustila, kotiseutumuseo, venesatama, kokkopaikka ja pieni uimaranta. Puusto on osin vanhaa mäntyä ja kuusta. Lehtipuista löytyvät koivut, raita, haapa, tuomi ja pihlaja, rannan pensaista myös tavallisimmat pajut ja korpipaatsama. Rantapuustoon on avattu näkemä Hangaslahdelle päin.

Kotiseutumuseon nurkalle on puulajipolkuun liittyen istutettu tyrniä, karjalan- ja metsäruusua, musta- ja punaherukkaa. Pihalla syreenien vieressä kasvavat leppien erikoismuodot sulkaharmaaleppä ja pilaritervaleppä. Rantojemme tavallinen tervaleppä kaihtaa Keski-Suomea ja on täällä laikuttainen jokisuiden ja saarien asukki. Keskustassa sitä ei esiinny.

Pyhä-Häkki- opasteiden mukaan päästään halutessa Peikonpesälle.